Stratovarius, Serenity - Verkatehdas, Hämeenlinna 19.9.2015

Pitkästä aikaa rockin pariin. Hämeenlinnan Verkatehtaalla vietettiin mukava voimametalli-ilta, kun lavalle nousivat itävaltalainen Serenity ja kotoinen Stratovarius.

Serenity aloitti pirteällä ja melodisella setillään, jota oli ilo kuunnella. Yhtyeen tyylissä on vahvoja yhtymäkohtia kotimaamme Sonata Arcticaan ja tietyissä kappaleissa laulaja Georg Neuhauser kuulostaa hämmästyttävän paljon Sonatan Tony Kakolta. Hyvä avaus illalle! Bändin julkaisema videokooste on katsottavissa alla.

The Matricide 

Coldness Kills 

Reduced to Nothingness 

Heavenly Mission 

Legacy of Tudors 

Forever 

Velatum 

Rust of Coming Ages 

Stratovarius saapui Verkatehtaalle taskussaan vain viikkoa aiemmin julkaistu Eternal-albumi. Levy onkin vahvinta Stratoa aikoihin, joten nyt oli lupa odottaa hyvää livevetoa. Ja sellainen saatiin!

Kesällä näin bändin pariin otteeseen. Tampereen South Parkissa mentiin ”perussetillä” ja Helsingin Tuska-festareilla kuultiin Visions-levy kokonaisuudessaan. Nyt oli siis vuorossa tuoreen Eternalin levynjulkkarikiertue ja kyllähän tämä albumi vahvasti edustettuna setissä olikin. Uusista kappaleista My Eternal Dream aloitti karkelot, Feeding The Fire sai ensiesityksensä livenä ja vahvatunnelmainen Lost Without The Trace toimi mainiosti. Shine In The Dark on yksi levyn suosikeistani ja hienohan se oli livenäkin. Pitkä ja mahtipontinen The Lost Saga oli huikea ja yksi illan ehdottomista kohokohdista.

Vanhemmasta tuotannosta mukaan oli napattu muutama helmi, joita en hetkeen ollut kuullutkaan livenä, eli Phoenix, SOS, sekä kaunis Forever.

Soundit pysyivät kirkkaana läpi keikan ja äänenvoimakkuus oli juuri sopivalla tasolla. Bändi oli erittäin hyvässä vedossa ja kyllähän tässä hienoa pr:ää uudelle levylle tehtiin.

Loistavat bändit ja keikat, mutta pientä kritiikin poikastakin illasta jäi. Verkatehtaan tiukan aikataulun vuoksi bändien esiintymistä aikaistettiin ja esim. Serenity joutui aloittamaan jo 10 min ovien avautumisen jälkeen, jolloin iso osa yleisöstä ei ollut vielä ehtinyt paikalle. Valokuvauksen kanssa koettiin kuitenkin illan suurin sekoilu. Kuvaaminen (jopa pokkareilla) kiellettiin, sallittiin, kiellettiin, sallittiin… Lopulta mitään yhtenäistä linjaa tuohon ei edes löytynyt, eikä edes henkilökunnalla tuntunut olevan yhteistä linjaa. Miten konserttivieraat voivat tietää mikä on sallittua, jos edes henkilökunta ei sitä tiedä tai säännöt vaihtuvat vähän väliä.

No, pääasia oli hyvä musiikki ja siinä suhteessa ilta täytti odotukset hienosti!