Kilchoman 3 yo 100% Islay

Testissä turpeista Islay-saaren viskiä. Tämä Kilchoman-tislaamon tuote on valmistettu Islaylla kasvaneesta ja mallastetusta ohrasta, sekä myös tislattu, kypsytetty ja pullotettu siellä. Tästä nimitys "100% Islay".

Kilchoman 3 yo Inaugural 100% Islay, 50%. (Released 2011)

Tuoksu on runsaan savuinen - palanutta puuta, nokea, tuhkaa. Raikas sitruksisuus tuo kirpeyttä ja runsas vaniljaisuus makeutta. Aavistus kumimaisuutta taustalla. Vihreää teetä.

Maku on makean vaniljainen ja palaneen savuinen. Runsas nuotiosavu suorastaan hyökkää päälle peittäen alleen lähes kaiken muun. Hennon hedelmäinen (sitrus) tausta tuo kirpeyttä. Lakritsia, suolaisuutta, kumia.

Jälkimaku on edelleen erittäin vahvan turvesavun hallitsema. Kuiva, hieman pistävä ja raskas. Palanutta kumia. Melko lyhyt.

Liian vahvan savuisuuden hallitsema nuori Kilchoman ei säväytä. Viskin sävykkyys on kadotettu täysin tässä melko tympeän makuisessa tuotoksessa. Parempaakin on tältä tislaamolta julkaistu, joten 100% Islay on selkeä pettymys. Esimerkiksi rinnalla maistelussa ollut Belgiaan pullotettu Single Cask oli huikean paljon maukkaampi.

Rival Sons - Klubi, Tampere 21.11.2011

Amerikkalainen Rival Sons on noussut kohinalla Euroopan rockpiirien tietoisuuteen ja monet povaavatkin yhtyeelle suurta läpimurtoa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2008 perustettu yhtye julkaisi esikoisalbuminsa "Before the Fire" "omakustanteena" lähinnä digitaalisessa muodossa vuonna 2009 ja jatkoa seurasi tänä vuonna EP:n, sekä ensimmäisen levy-yhtiön kautta julkaistun CD:n "Pressure and Time" muodossa. Tyylisuuntana levyillä on bluespohjainen raskas rock, joka on 70-lukulaisuudessaan mukavan retroa, mutta toisaalta sopivan modernilla otteella. Musiikillisia yhtymäkohtia voi löytää vaikkapa legendaariseen Led Zeppelin-bändiin.

Britanniassa ja Keski-Euroopassa kiertäessään Rival Sons on vetänyt katsomot täyteen ja mukavaa olikin huomata, että yhtyeen ensimmäinen minikiertue Suomessa (Turku-Helsinki-Tampere) kiinnosti myös täkäläistä yleisöä. Rival Sonsin maine hyvänä livebändinä oli siis kiirinyt jo tännekin asti ja synkästä maanantai-illasta huolimatta Tampereen Klubi täyttyi varsin mukavasti.


Ennen illan keikan alkua Klubilla soi vain vaimea, seesteisen rauhallinen musiikki ja tunnelma oli lähes harras. Hiljaisuuden katkaisi AC/DC-klassikko Shoot to Thrill, joka rävähti kaiuttimista yllättäen - ja kovaa. Tämän mukaansatempaavan intron jälkeen bändi lavalle ja illan rockjuhla oli valmis alkamaan. Rival Sons oli lavalla erittäin hyvä ja soundit Klubilla erinomaiset. Settilista oli koottu tasaisesti kattamaan yhtyeen (vielä pienen) tuotannon ja paketti pidettiin kasassa keskittymällä vain olennaiseen ilman pitkiä soolo-osuuksia. Kappaleiden tulkinnoissa oli mukavaa vivahteikkuutta, raskaampien sointujen saadessa ajoittain rinnalleen hyvinkin keveitä ja seesteisiä osuuksia. Ainakin itselle yhtyeestä välittyi spontaani ja muuntautumiskykyinen kuva, eli homma ei ollut niin kaavoihin kangistuneen oloista kuin mitä turhan usein keikoilla kuulee.
70-lukulainen rock toimi loistavasti eikä juuri muuta olisi voinut toivoa. No, keikka olisi voinut olla pidempikin (nyt 1t.10min.), mutta toisaalta se jätti sopivan odottavan tunteen bädin seuraavaa kiertuetta/ levyä ajatellen. Keikkapaikkakin saattaa olla ensi kerralla jo huomattavasti suurempi..

 Rival Sons:

Jay Buchanan - Laulu
Scott Holiday - Kitara
Robin Everhart - Basso
Mike Miley - Rummut

Setlist

 

"Bottled for Finland"

Vajaa viikko sitten Mallaswhiskyseuralaisille tarjoutui tilaisuus maistella vain Suomen markkinoita varten pullotettuja viskejä. Illan kulusta löytyy kattava raportti Viskisiepon blogissa, joten itse totean tässä vain lyhyesti, että ilta oli mukava ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Kiitos omasta puolestani kaikille paikalla olleille!

GlenDronach 1991 18 yo, Cask #3182

Maukkaan sherryistä Glendronachia..

GlenDronach 1991 18 yo, 51,7%. PX Sherry Puncheon #3182. Distilled 15.11.1991, bottled 06.2010. 633 bottles.

Tuoksu on runsaan sherryinen, raikas, kirpakan yrttinen ja hieman pistävä. Aavistus tammea, sekä makeaa sitrusta.

Maussa mukava sherryisyys valloittaa sopivalla makeudellaan. Kuivattuja hedelmiä, taatelia, rusinaa. Taustalla nahkaa, kevyesti tammea, sekä paahdettua pähkinää. Lempeä. Sherry jättää tilaa muillekin makuvivahteille.

Jälkimaku maukas ja tyylikkään pehmeä. Makea sherry ei lyö liiaksi läpi kuten monissa muissa PX-kypsytetyissä viskeissä. Tammi tuo kuivuutta  ja taittaa makeutta kauniisti. Pehmeä ja miellyttävä.

Hyvä PX-tynnyrissä kypsynyt GlenDronach. Tasapainoinen ja mukavan pehmeä kokonaisuus. Astetta parempi kuin vuotta myöhemmin pullotettu sisartynnyri #3181.

Purple Night 2012

Hieno avaus rockvuodelle 2012 .Tätä ei kannata missata!

Tapahtuman virallinen tiedote:

Perfect Strangers of Finland - PSOF ry järjestää Purple Night -tapahtuman jo neljättä kertaa. Illan kaksimerkityksinen nimi ”All Night Long” viittaa Rainbow´n albumiin "Down to Earth" vuodelta 1979 ja siihen, että illan aikana tullaan kuulemaan ainoastaan Rainbow´n musiikkia aikakaudelta 1975 – 1995.

All Night Long -illan aikana Rainbow'n musiikkia ovat tulkitsemassa Suomesta koottua "Rainbow-eliittiä" sekä laulun että kitaroinnin muodossa. Solisteina toimivat Peter James Goodman (Conquest, Purple Society), Jukka Jay Lewis (Yö, OZ), Jukka Nummi (Myon, Rainbow Shakers, Angry Machine) ja jenkkivahvistus Tom Oh (Red Car Driver, Rock Rooster). Solistit tulkitsevat jokaisen Rainbow-solistin (Dio, Bonnet, Turner ja White) aikakaudelta olevia kappaleita.

Vierailevina kitaristeina esiintyvät Nikolo Kotzev (Brazen Abbot, Glenn Hughes, Joe Lynn Turner), Anssi Kela ja Juha Tikka (Shades of Purple). Jokainen valittu kitaristi edustaa omalla persoonallisella tavalla Rainbow-kitaristin Ritchie Blackmoren tyyliä.
Ja eihän melodista hardrockia esittävä ilta olisi mitään ilman taustalaulajia. Riitta ”Ritchie Millhill” Myllymäellä ja Päivi ”Daisy Pinehill” Petäjämäellä on molemmilla klassisen musiikin tausta mm. oopperakuoroista ja he laulavat myös rockia ja kansanmusiikkia.

All Night Long –konsertin housebändi on tuttu jo viime vuodelta ja bändillä on erittäin läheinen yhteys Rainbow'ssa vaikuttaneisiin laulajiin. Housebändin jäsenet ovat soittaneet mm. Joe Lynn Turnerin, Graham Bonnetin ja Doogie Whiten Suomen kiertuebändeissä. Housebändin rummuissa "Lacu" Lahtinen (Popeda, Michael Monroe), kitarassa Mika "Lamppari" Lamminsivu, bassossa Klaus Wirzenius (Manzana, Pate Mustajärvi N.Y.T.-kiertue) ja koskettimissa Okke Komulainen (Leningrad Cowboys, Sleepy Sleepers, Bomfunk MC). Myös illan solistina toimiva Jukka ”Jay” Lewis on soittanut Graham Bonnetin Suomen kiertuebändissä.

Showtime jo klo 20:00, joten tule mukaan heti alusta kokemaan, mitä sateenkaaren päässä voi löytyä. Aarrearkusta pompahtaa illan aikana esiin satunnaisessa järjestyksessä enemmän ja vähemmän tunnettuja melodisia aarteita.

Bunnahabhain 1967 43 yo, (The Whisky Agency)

Ja sitten käsittelyyn tällä erää viimeinen 1960-luvun Bunna, joka olikin varsin maukas tapaus.

Bunnahabhain 1967 43 yo. 40,5%, bottled 2010. Ex-Sherry Hogshead. The Whisky Agency Private Stock, 139 bottles.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen, makean sherryinen ja kukkainen. Herukanlehtiä, lakritsia, kahvipapuja. Miellyttävä ja "syvä".

Maku on todella pehmeä ja suutuntumaltaan varsin miellyttävä. Keskimakeaa sherryä (Oloroso?), karamellisoitua sitrusta, kuivaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata.  Kauniina lisänä taustalta nousevaa tyylikästä tammea.

Jälkimaku on kuivahko. Runsaasti kuivattuja luumuja, vahvaa kahvia, kaakaopapuja, sitrusta, sekä hyvin kuivaa tammea. Erittäin runsaasti kuivuvasta lopusta huolimatta makujen tasapaino säilyy hienosti.

Nätti sherrykypsytetty hienosti ikääntynyt Bunna. Todella hyvä ja tyylikäs kokonaisuus. Vivahteikkuutta kun olisi ollut vielä hieman enemmän.. Hyvä näinkin ja viimeisen viikon aikana maistamistani Bunnahabhaineista tämä kiilasi kyllä aivan kärkisijoille. Hieno viski.

Bunnahabhain 1967 Cask #3315, (Malts of Scotland)

Bunnahabhain 1967, 43 yo, 41,1%. Bourbon Hogshead #3315. Distilled 27.3.1967, bottled 06.2010. Malts of Scotland, 147 bottles.

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja toffeinen. "Maanläheisyyttä" - puunlehtiä, ruohikkoa. Raikkaita mausteyrttejä, vaniljaa, tammea.

Maku on makea ja miellyttävä. Maukas trooppinen hedelmäisyys, sekä runsaasti vaniljaa. Taustalla kirpeää marjaa sekä kuivahkoa puuta. Suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku jatkuu raikkaan hedelmäisyyden hallitessa ja on samalla hapokas, hieman suolainen ja mineraalinen. Edelleen hieman ohut, mutta todella pitkään jatkuva.

Maukas ja tasapainoinen, mutta hieman yllätyksetön ja kevyeksi jäävä yksilö. Ei niin hyvä kuin saman pullottajan vuoden 1968 cask 12291.

Kuva: whisky-doris.de

Bunnahabhain 1967 36 yo, (Duncan Taylor)

Jatketaan edelleen 1960-luvun Bunnahabhainien parissa ja nyt vuodella 1967.

Bunnahabhain 1967 36 yo, 40,7%. Bottled 2004. Duncan Taylor, 50ml.

Tuoksu on raikkaan marjainen ja hieman kirpeä. Trooppista hedelmää (raaka mango). Taustalla vaniljaa, makeahkoa kukkaisuutta, sekä kuivaa tammea. Nätti.

Maku on pehmeä, kevyen turpeinen ja kypsän hedelmäinen (mango, banaani, aprikoosi, makea sitrus). Kuiva maltaisuus, vahva suolainen vivahde, "laastaria", mantelia.

Jälkimaku on kirpeähkö, raikkaan hedelmäinen ja sopivasti tamminen. Lääkemäinen vivahde häiritsee kokonaisuutta.

Hyvä Bunna tämäkin, muttei kuitenkaan mikään suuri elämys. Ajoittain liian vahvana tuntuvat suolaiset ja lääkemäiset vivahteet heikentävät kokonaisuutta.

Bunnahabhain 1965 45 yo, (The Whisky Agency)

Bunnahabhain 1965 45 yo, 40% (natural cask strength). Bottled 2010, Refill Hogshed, 195 bottles. The Whisky Agency Private Stock.

Tuoksu on kevyt ja miellyttävä. Minttua, raa'ahkoja trooppisia hedelmiä, herukkaa, kuivaa maltaisuutta.

Maku on maukas ja täyteläinen. Suuntuntuma on mukavan öljyinen. Tyylikäs makupaletti, jossa keltaisia hedelmiä, (keltainen luumu), hennosti turvesavua, pehmeää maltaisuutta sekä kesäistä kukkaisuutta.

Jälkimaku hiipuu varsin kevyeksi, mutta säilyy miellyttävänä. Hedelmäisyys saa rinnalleen korkeasta iästä kertovaa tammea, sekä kuivaa turpeisuutta.

Nätti ja kevytpiirteinen iäkäs Bunna. Kaunis trooppisten hedelmien ja tammen liitto. Todella hyvää! "Herkkä ja tyylikäs".

Kuva: thebondingdram.eu

Bunnahabhain 1968 41 yo Cask 12291,(Malts of Scotland)

Sherryisten Bunnien jälkeen kontarastia tarjoaa ex-Bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö.

Bunnahabhain 1968 41 yo, 40%. Bourbon Hogshead #12291. Distilled 27.12.1968, bottled 06.2010. 164 bottles.

Tuoksu on kypsän (trooppisen) hedelmäinen ja toffeinen. Pehmeä maltaisuus, lakritsi, merellinen suolaisuus, makea kukkaisuus sekä vahva kookos muodostavat tähän viskiin monivivahteisen ja kauniin tuoksun.

Maku on "vain" 40-prosenttiseksi viskiksi yllättävän vahva. Maukas, täyteläinen hedelmäisyys, hento turvesavu. Taustalla raikasta piparminttua, sekä vaniljaa. Suuntuntuma on hieman ohuehko.

Jälkimaku on raikas, tyylikäs ja runsaan kookoksinen. Minttu, hedelmät ja taustalta esiin nouseva tammi sulautuvat kauniisti yhteen.

Maukas ja tyylikäs esimerkki hyvästä 1960-luvun lopun Bunnasta. Selkeä ja tasapainoinen makuprofiili. Bourbontynnyrikypsytys antaa hienosti tilaa viskin herkille ja kevyemmille piirteille, jotka sherrykypsytys varmastikin peittäisi.

(Kuva: maltsandmore.de)

Bunnahabhain 1968 41 yo, (Adelphi)

Sitten käsittelyyn Adelphin pullottama vahvan sherryinen yksilö.

Bunnahabhain 1968 41 yo, 41,2%. Cask #12401/3. 719 bottles. (Vatting of two casks)

Tuoksu on runsaan sherryinen. Tummaa suklaata, kahvia, raikasta yrttisyyttä. Pehmeä turpeisuus.

Maku on maukkaan sherryinen ja makea. Runsaasti kypsiä hedelmiä (luumu, rusina, aurinkokuivattu tomaatti). Vahvaa tummaa suklaata, kuivaa turvetta ja tammea.

Jälkimaku on kuiva, hapokkaan hedelmäinen ja raippaan tamminen. Tyylikäs maku, joka jatkuu vahvana todella pitkään.

Hyvä ja vahva sherrykyspytyksen hallitsema Bunna. Ikä tuntuu sopivan kuivana tammisuutena luoden sopivan kontrastin tuhdille sherryisyydelle. Vaikka sherry peittää paljon tislaamon omaa keveää profiilia, säilyy makujen tasapaino varsin hyvänä. Vivahteikkuutta kaipaisin kuitenkin lisää.

Bunnahabhain 34 yo

Seuraavien päivien aikana olisi tarkoitus käydä läpi muutamia iäkkäitä Islayn saaren Bunnahabhain-tislaamon viskejä. Mielenkiintoa ainakin itsellä näihin riittää, sillä puhuttaessa vaikkapa 1960-luvulla tislatuista viskeistä, niin yleensä Bunnahabhain-pullotteet ovat tarjonneet varsin hyvää hinta-laatusuhdetta. Varsinkin IB-pullotteissa hinnat ovat pysytelleet varsin maltillisina, mikä on ollut varsin ilahduttavaa huomata. Aloitetaan kuitenkin OB-pullotteella..

Bunnahabhain 34 yo, 43,5%. One of 1620 bottles.

Tuoksu on runsaan kypsän hedelmäinen ja tavallaan jopa "raskas". Hedelmäisyyden takana tammea, pehmeää mallasta, suolaisuutta, sekä raikasta eukalyptusta.

Maku on erittäin pehmeä, täyteläinen ja maukas. Kaunis sherryisyys - kypsiä punaisia hedelmiä. Runsas maltaisuus ja maltillinen turpeisuus. Kuivaa tammea nousee taustalta esiin. Suuntuntumassa jotain vahamaista.

Jälkimaku kuivahtaa ja hedelmäisyys muuttuu hieman kirpeäksi ja marjaisemmaksi. Tammi nousee jälleen sopivasti esiin. Lopussa happamuutta ja suolaisuutta.

Erittäin hyvä, mutta jos oikein kriittisesti arvioidaan, niin hieman tasapaksuhkon makuprofiilin omaava iäkäs Bunna. Hyvä aloitus.

GlenDronach 1993, Cask 574, Distillery Exclusive

Tarkastelussa omin käsin tislaamolla pullotettu GlenDronach-viski, joka kiilaa aivan terävimpään kärkeen tislaamon lukuisten Single Cask-pullotteiden joukosta.






GlenDronach 1993, 58,4%. Sherry Butt #574. Distilled 5.3.1993, bottled 13.5.2011. "Hand filled",  Distillery Exclusive.

Tuoksu on voimakas ja tasapainoinen. Runsaasti kypsää hedelmää, suklaata, kahvia, minttuista raikkautta.

Maku on täyteläinen, todella voimakas ja tuhti! Maun voimakkuudesta huolimatta suutuntuma on mukavan pehmeä. Runsaasti keskimakeaa sherryä (Oloroso?), kuivattuja sekahedelmiä, tummaa suklaata, vahvaa kahvia. "Suun täyttävä makujen runsaudensarvi".

Jälkimaku on huikean vahva ja miellyttävä. Maukas sherryisyys suorastaan räjähtää auki tuoden mukanaa hennon tammisen vivahteen, sekä pehmeän maltaisuuden. Wow!

Mahtavan voimakas, todella tasapainoinen ja täyteläisen herkullinen GlenDronach, joka erottuu selkeästi edukseen tislaamon runsaasta Single Cask-pullotteiden joukosta. Huikean hyvä viski ja ikäluokassaan aivan täysosuma!

Vahvuudestaan huolimatta tämä viski maistuu hyvin laimentamattomanakin, mutta kestää myös reippaankin veden lisäyksen maun latistumatta.

GlenDronach 1991 19 yo PX Cask 3181

GlenDronach 1991/2011, 19 yo, 50,4%, PX Sherry Puncheon #3181. Bottled for the Nectar, Belgium & LMdW, France. 624 bottles. 

Tuoksu on yllättävän kuiva. Runsasta sherryisyyttä, tammea, alkoholin terävyyttä, lakritsia.

Maku on täyteläinen ja makean sherryinen. Kypsiä punaisia hedelmiä, fariinisokeria, makeaa sitrusta, hieman puuta sekä pehmeää maltaisuutta.

Jälkimaku kuivuu ja latistuu hieman. Makea sherry ja tammi eivät aivan pysy tasapainossa. Hieman yrttistä katkeruutta.

Vesilisä tasapainottaa makua, mutta kokonaisuus on hieman hajanainen ja sherryisyys ehkä hieman liian makeaa ja erottuvaa muusta kokonaisuudesta.  Kuitenkin kokonaisuutena selvästi parempi kuin 2010 Suomeen pullotettu PX Cask 1498.

The Macallan 1974 25 yo Anniversary Malt

Jatketaan Macallanin parissa ja lasissa tällä kerralla hieman iäkkäämpää tuotantoa.

The Macallan 1974 25 yo Anniversary Malt, 43%.

Tuoksussa tuntuu kuivahkoa runsasta sherryisyyttä ja tyylikkään vahvaa tammisuutta. Kuivattuja hedelmiä - rusina, aprikoosi. Tuoreita rypäleitä, pähkinää. Raikasta ja hieman kirpeää marjaisuutta - puolukka. Lakritsia, sekä hyvin hento turvesavuinen aavistus.

Maku on täyteläinen ja suussasulava. Maukas kuivahko sherryisyys (Fino?) hallitsee. Hento turvesavun pöllähdys, jouluisia kuivattuja hedelmiä, hienoinen suolaisuus -lakritsi. Taustalla tammi tuntuu melko voimakkaana mutta miellyttävänä.

Jälkimaku tarjoaa tammea, makean kukkaisia sävyjä, sekä luonnollisesti tuhtina jatkuvaa sherryä. Sherry on edelleen huomattavasti kuivempaa kuin monissa muissa maistelemissani Macallaneissa,. Pehmeä sopivan suolainen vivahde (suolapähkinät).

Tyylikäs ja yllättävänkin kuivan makuprofiilin omaava Macallan. Kuivasta sherryisyydestä ja tammen vahvasta vaikutuksesta johtuen makuprofiili poikkeaa selvästi vaikkapa tislaamon 18-vuotiaista pullotteista.
Kokonaisuus on tasapainoinen, luonteikas ja erittäin hyvä.

2 x Macallan 1990, (Fino & Oloroso)

Testissä kaksi samanikäistä Macallania, jotka poikkevat toisistaan kypsytystynnyrityypillä. Toinen on kypsytetty ex-Fino Sherrytynnyrissä ja toinen ex-Oloroso Sherrytynnyrissä. Mitä eroa erilainen Sherry tuo viskin lopputulokseen? Katsotaan..

 Macallan 1990/2011, 51.5%, Malts of Scotland, Fino Sherry Hogshead #1135, 254 Bts. Distilled 24.1.1990, bottled 27.5.2011.

Tuoksu on tyylikäs ja kuivahko. Kuivattuja hedelmiä, valkosuklaata, kermaa. Raikas ja hieman sitruksinen (appelsiininkuori). Kuivaa sherryä, sekä hieman alkoholin terävyyttä. Kaipaa ehkä pientä laimennusta?

Maku on miellyttävän mausteinen. Kuivahko sherryisyys on tyylikästä. Viski on mukavan pehmeä ja maultaan runsas. Kuivattuja aprikooseja, neilikkaa, kanelia, sekä sopivasti viinimäistä happamuutta. Hento turpeisuus taustalla.

Jälkimaku on pitkä ja tasapainoinen. Kermaista suklaata, hedelmiä, sekä kevyesti esiin nousevaa tammea ja turvetta.

Hyvä, kevyehkö ja hieman totutusta vahvemmasta sherrylinjasta poikkeava Macallan. Mielenkiintoinen ja maukas, mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan, että tämä viski nousisi aivan huipputasolle.


Macallan 1990/2011, 49.1%, Malts of Scotland, Oloroso Sherry Hogshead #1134, 184 Bts. Distilled 24.1.1990, bottled 27.5.2011.

Tuoksu on täyteläisempi kuin Fino-versiossa. Runsas kypsä hedelmäisyys - rusina, viikuna.Raikasta minttuista vivahdetta taustalla. Hyvä tasapaino.

Maku on makea ja runsaan sherryinen. Kypsää hedelmäisyyttä, tummaa suklaata, karamellisoitua appelsiinia sekä pehmeä, runsas maltaisuus. Suuntuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku tarjoaa tämän viskin parhaan osan. Upeasti kasvava makukaari suorastaan räjähtää täyteen voimaansa vasta jälkimaussa. Maukasta sherryä, tammea, tummaa suklaata. Vahva ja pitkään kestävä.

Hyvä ja se "perinteisempi" Macallan, joskaan ei kuitenkaan aivan pärjää saman ikäluokan tislaamopullotteille.

Keskenään selkeästi erilaiset Macallanit olivat hyviä, mutta parempiakin yksilöitä tältä tislaamolta on tarjolla. Suurin anti olikin tuo alussa mainittu eri sherrytyyppien vaikutuksen vertailu. Fino tarjosi odotetusti kuivemman ja tavallaan mielenkiintoisemman profiilin, mutta Oloroson sopiva makeus ja huikea loppumaku nostivat sen tästä kaksikosta suosikikseni.