sunnuntai 30. elokuuta 2009

Bowmore 9 yo, Feis Ile 2009 Bottling.


Aiemmin maistelussa ollut Bowmore Feis Ile 2008 sai maistelussa nyt rinnalleen keväällä julkaistun 2009-version:

Bowmore 9 yo, 57,1%, Feis Ile 2009 Bottling. Distilled 14.6.1999, Cask type: Bourbon / Sherry / Wine. 900 bottles, Warehouse no 6.

Tuoksu on makean viinimäinen. Hieman kirpeää raikkautta ja hentoa tervaista savua.

Maku on varsinkin alkuun makean siirappinen. Makea, mutta samalla hieman hapan viinimäisyys nousee esiin vahvana. Kypsää hedelmää, kuivahkoa savua ja hieman tervaa, toffeeta. Kaikkiaan makuprofiililtaan aikamoinen sekasotku.

Jälkimaku on terävä, loppua kohden kuivuva ja lyhyehkö.

Kypsytyksessä käytetyt tynnyrit, (etenkin viini), dominoivat tätä Bowmorea selvästi. Kokonaisuus on hieman outo ja tästä viskistä onkin vaikea löytää mitään makua tasapainoisesti eteenpäin vievää punaista lankaa. Kolmesta erilaisesta tynnyristä on nyt tarttunut mukaan vähän sitä sun tätä. Edellinen, vuoden 2008 versio oli selkeästi tasapainoisempi tuote.

lauantai 29. elokuuta 2009

Bowmore Surf


Tällä kerralla tarkastelussa Bowmoren edullinen, pääasiassa tax free-myyntiin suunnattu nuori pullote, eli

Bowmore Surf 40%. (+-2005)

Tämän viskin tuoksussa on monille (liian) nuorille Islay-viskeille tyypillistä hieman tunkkaista savuisuutta, mutta myös runsaasti sitruksista raikkautta. Joku on joskus verrannut tätä jopa tiskirättiin:)

Tämän erittäin pehmeän ja helposti juotavan viskin maku jää hyvin ohueksi, vaan eipä kai tislaamon edullisimpiin kuuluvalta tuotteelta voi mitään ihmeitä odottaakaan.
Laihan ja hieman väljähtyneen oloisen pohjamaun päälle leviää aavistuksen kumimainen savu ja jälleen raikasta sitrusta , sekä suolaisuutta.

Jälkimaku on varsin lyhyt eikä tarjoa mitään lisäarvoa kokonaisuuteen.

No joo, hintaluokassaan kuitenkin ihan juotava viski "arkikäyttöön", mutta syvällisempään nautiskeluun ei tätä voi kyllä suositella.

torstai 27. elokuuta 2009

Harviestoun Ola Dubh 18


Täydennetään Ola Dubh-sarja vielä yhdellä, eli

Ola Dubh Special Reserve 18, 8%.
Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 18-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.

Tuoksu on täyteläinen, tasapainoisen "pyöreä", pehmeä ja makea. Maltaisuus on samaan tyyliin makeaa kuin Ola Dubh 12- ja 30-versioissa.

Maku on samettisen pehmeä ja tässä oluessa korostuukin sen hyvin matala hiilihappoisuus. Makeus on hallitsevaa, mutta juuri sopiva. Paahtunutta mallasta löytyy tukevoittamassa runkoa ja humalointi on tässä versiossa varsin maltillista. Näin olut onkin oikein herkullinen, "yksinkertainen" ja helposti nautittava.

Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on alkuun samettisen makea, mutta kuivuu puun vaikutuksesta lopulta tasaisesti.

Varsin maukas olut, joka kehittyi lasissa seisoessaan mukavasti koko ajan vivahteikkaampaan suuntaan.
Tasapainoinen ja pehmeä kokonaisuus nostaakin tämän 18-version aivan Ola Dubh-sarjan kärkeen yhdessä hieman monipuolisemman 30:n kanssa. Loistavia oluita toki koko viisikko.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Harviestoun Ola Dubh 40


Harviestounin Ola Dubheja löytyi taas lisää maisteluun ja nyt esittelyvuoron saa

Ola Dubh Special Reserve 40, 8%.

Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 40-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.


Tuoksussa kuivaa mallasta. suhteellisen reilusti humalaa ja jotain yrttimäistä vivahdetta. (kanervaa, kuivaa sammalta?).

Suutuntuma on jälleen hyvin täyteläinen.
Maku on vahvan maltainen ja reilusti humalan sävyttämä. Olut onkin kuivahko ja tästä sarjasta tyyliltään lähinnä Ola Dubh 16-versiota. Taustalla esiin nousee kuivaa sherryisyyttä ja kaunis puun vivahde.

Jälkimaku on hienon pitkä, tyylikkäästi puinen ja raikkaan humalainen. Lopussa esiin nousee katajanmarjaa ja aavistus savua.

Kokonaisuus on siis kuivahko, monimuotoinen ja vivahteikas, joten se tarjoaakin maistajalleen enemmän "haastetta" kuin moni muu tämän kokonaisuudessaankin erinomaisen olutsarjan tuote. Mielenkiintoinen olut, mutta ei ehkä omaan makuuni sarjan paras kuitenkaan.

maanantai 24. elokuuta 2009

2 X Benriach 1976


Maistelussa kaksi varsin loistaviksi osoittautunutta Benriachia.

Benriach 1976, 33 yo, 46,2%, OB for the Whisky Fair, cask no 3550, cask type: Hogshead, bottled 2009, 103 bottles.

Tuoksussa kuivahkoa hedelmää, (aprikoosi, ananas), sekä mukavan kirpeää herukkaa. Tyylikäs.

Viski on upean täyteläinen ja öljyinen. Uskomattoman monivivahteinen trooppinen hedelmäisyys aukeaa mahtavaksi eri makujen kirjoksi. Harvoin on vastaan tullut tällaista makujen ilotulitusta. Pohjalla hieman pehmeää kuivaa turvetta, sitten hunajaa, aprikoosia, ananasta, persikkaa, herukkaa, yms, yms...

Jälkimaku on öljyinen ja mielettömän pitkä. maku säilyy ja säilyy minuutteja. Hedelmäiset vivahteet jatkuvat ja mikä parasta, ne muuttavat muotoaan jatkuvasti. Koko ajan löytyy jotain uutta.

Käsittämätömän vivahteikas ja suussa sulavan herkullinen viski.

Sitten versio 2:

Benriach 1976, 33 yo, 47,4%, OB for the Whisky Fair, cask no 3558, cask type: Hogshead, bottled 2009, 162 bottles.

Tuoksu alkuun kevyt, pehmeä. Mustaherukkaa, hedelmää. Ajan kanssa kehittyy ja voimistuu koko ajan. Säilyttää arominsa pitkään jopa jo tyhjentyneessä lasissa.

Maku on täyteläinen ja herkullisen makea, sekä voimakkaan herukkainen ja todella vahva. Makeaa vaniljaa löytyy runsaasti. samoin kypsää hedelmää, (persikka). Loistava!

Jälkimaku on jälleen todella pitkä ja voimakas. Alun makeuden jälkeen reippaasti kuivuva hedelmäisyys ja tuhti herukkaisuus jatkuvat ja jatkuvat...

Vahva ja maukkaan herukan hallitsema loistava viski!



Tässä siis kaksi aivan upeaa, mutta keskenään sopivasti erilaista viskiä. 3550:n monivivahteisuus ja silkkisyys oli huikeaa, kun taas 3558:n suoraviivaisempi profiili tarjosi enemmän upean vahvaa makua. Tämän vuoden viskijulkaisuista, mitä on kohdalle osunut, tämä kaksikko kiilaa kyllä ehdottomasti aivan terävimpään kärkeen!

lauantai 22. elokuuta 2009

5 X Glendronach Single Cask

Aiemmin maistetun Glendronach 1992 17 yo single caskin jatkoksi nyt rinnakkainmaistelussa viisi upouutta pullotetta:



Glendronach 13 yo 1996, 59,4%, single cask no 193, Oloroso Butt, bottled 2009, 399 bottles.

Todella vahvassa tuoksussa rusinaa ja herkullisen makeaa hedelmää. Hieno!

Maku on todella voimakas, jota runsas ja makea sherryisyys hallitsee. Alkoholi tuntui aluksi hieman turhan vahvana, mutta ajan kanssa tuo pikku miinus hävisi. Taustalla tummaa suklaata.

Jälkimaku säilyy makeana sekä tasaisena ja vahvuus jatkuu...

Tämä joukon nuorin viski oli varsin mukava ja tuhti tuttavuus.



Glendronach 16 yo 1993, 60,4%, single cask no 523, Oloroso Butt, bottled 2009, 634 bottles.

Tuoksussa kuivattua hedelmää, toffeeta ja "raikasta" puuta.

Maku on voimakas, mutta pehmeä. Hedelmäinen runsaudensarvi saa seurakseen kokonaisuutta kuivattavaa puuta ja se luo viskistä mukavan monivivahteisen. Joku jännä sivumaku häiritsee hieman.

Jälkimaku on pitkähkö, herkullinen ja kuiva.

Kokonaisuus on monivivahteinen, mutta joku tässä hieman häiritsee.



Glendronach 16 yo 1992, 57,2%, single cask no 1140, Oloroso Butt, bottled 2009, 598 bottles.

Tuoksu on raikas, luumuinen ja kuivahko.

Tämä viski on edellisiin verrattuna todella pehmeä ja hienostuneen tasapainoinen. Kuivatut hedelmät hallitsevat silkinpehmeää makuprofiilia. Tyylikäs.

Jälkimaku kuivuu huomattavasti, mutta sopivasti.. Tasapainoisuus säilyy edelleen hyvin tässä oikein miellyttävässä kokonaisuudessa.

Tämä oli siis hyvin erilainen kuin edelliset, varsin pehmeä ja kuivahko. Upea.



Glendronach 37 yo 1972, 54,8%, single cask no 719, Oloroso Butt, bottled 2009, 474 bottles.

Tuoksu on tyylikäs. Maukasta hedelmää, nahkaa ja sopivasti puuta. Ikä tuntuu ja saakin tuntua, ero nuorempiin versioihin on selkeä.

Maku on mahtavan täyteläinen ja suussa sulavan pehmeä. Makeaa, kypsää hedelmää, antiikkinahkaa ja puuta vain sopiva ripaus taustalla. Wow!

Jälkimaussa alun upeus vain jatkuu. Mukaan liittyy vielä raikasta herukkaisuutta tuomaan mukavaa kirpeyttä ja maku jatkuu ja jatkuu todella pitkään...

Upea viski, joka oli tässä tastingissa aivan omaa luokkaansa. Vahva ehdokas vuoden parhaaksi viskiksi.



Glendronach 38 yo 1971, 49,4%, single cask no 483, Oloroso Butt, bottled 2009, 544 bottles.

Tuoksu on 38-vuotiaaksi viskiksi yllättävän raikas, pehmeä ja kevyen hedelmäinen. Kuitenkin hieman vaisu.

Suutuntuma on ainakin 1972:n jälkeen maistettuna kevyehkö. Maussa trooppista hedelmää ja herukkaa. Hieman yllättävä raikkaus nousee tässäkin esiin. Monivivahteinen ja pehmeä.

Jälkimaku on keskipitkä ja raikkaan marjainen, sekä hieman kuivahkoa puuta nousee esiin. Ihan tyylikäs.

Oikein hyvä viski, mutta kriittisesti katsottuna hieman vaisu, jotain jää puuttumaan.



Kokonaisuutena nämä viisi viskiä olivat todella mielenkiintoiset ja hyvät. Selkeästi huomasi, että pullotettavaksi oli valittu selvästi toisistaan poikkeavat tynnyrit. Näin ollen kattauksessa olikin mukavan laaja otos Glendronachin vahvan sherryisestä tuotannosta. Hienoa työtä ja näitä voikin lämpimästi suositella kaikille sherrykypsytettyjen viskien ystäville!

perjantai 21. elokuuta 2009

BrewDog Paradox Speyside 011


Lisää viskitynnyrissä kypsynyttä olutta peliin ja vuorossa BrewDog-panimon Paradox Speyside, batch 011, 10%. (Imperial Stout aged in a former 1987 Macallan Sherry Cask).


Väri on tässäkin oluessa erittäin tumma, käytännössä lähes musta.

Tuoksu on paahtuneen maltainen, jossa ripaus lakritsaa.

Maku on alkuun yllättävänkin pehmeä ja siinä nousee esiin varsin maukasta voimakkaasti paahtunutta mallasta yhdistettynä herkulliseen makeuteen. Macallanin ex-Sherrytynnyrin vaikutus on selkeästi havaittavissa. Olut onkin tähän asti tasapainoinen ja nautittava.

Loppu tuottaakin sitten hieman ongelmia. Jälkimaku kuivuu mielestäni liikaa paljastaen turhan paljon alkoholia, sekäs hentoisen puun vivahteen.

Näin kokonaisuus ei aivan yllä aiemmin maistettujen Harviestounin Ola Dubhien tasolle ja Paradox-sarjastakin on aiemmin maituvampia versioita kohdalle osunut, (ainakin 001 Caol Ila ja 008 Bowmore).

Kuitenkin ihan ok ja todella tuhti tuote tämäkin. Olut kiireettömään maisteluun, ei perjantai-illan saunaolueksi:).

torstai 20. elokuuta 2009

Harviestoun Ola Dubh 30


Vaihteeksi olutta lasissa ja tarkasteluun aiemmin arvioimieni Ola Dubh-versioiden jatkoksi nyt Ola Dubh Special Reserve 30, 8%. Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 30-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.

Lähes täysin mustan oluen tuoksu on siirappisen makea ja hieman "palanut". Seasta erottuu täyteläistä maltaisuutta sekä kypsää luumua.

Olut on suutuntumaltaan täyteläinen ja todella pehmeä. Korkeahkoa alkoholiprosenttia tuskin huomaa.
Maku on makean maltainen ja miellyttävästi sherryinen, (Highland Park kypsyttää viskinsä pääosin ex-sherrytynnyreissä).Vivahteikkaassa maussa löytyy lisäksi tummaa suklaata ja Highland parkin viskeille tyypillisen kanervaisuuden voi tässä aistia hentona kuivahkona vivahteena leikkaamassa makeutta sopivasti.

Jälkimaku on pitkä ja mukavan paahteinen, sekä kypsytystynnyristä "irronnut" puu luo mukavan kuivan kontrastin alun makeudelle.

Erittäin upea ja tasapainoinen olut rauhalliseen nautiskeluun!

tiistai 18. elokuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 8: Uriah Heep - Demons And Wizards


Uriah Heepin laajasta ja hieman hajanaisesta tuotannosta on helppo poimia oma suosikkini ja tämänkertainen klassikko. Levy on alunperin vuonna 1972 julkaistu tämän pitkän linjan brittiyhtyeen neljäs albumi Demons And Wizards.

Tämä sanoituksissaan fantasiaan ja mystiikkaan painottuva levy oli bändin maailmanlaajuinen läpimurtolevy ja Suomessakin se viihtyi listaykkösenä 14 viikkoa!

Levyn avaava The Wizard on mielestäni yksi parhaita Uriah Heep-biisejä koko bändin pitkällä uralla. Tyylikäs akustinen alku, sekä vahva melodia luovat tästä kappaleesta upean klassikon.
Traveller In Time jatkaa kakkosena sujuvasti, jonka perään Easy Livin iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tästä reippaasta rallista muodostuikin yhtyeen suurin ja "kuolematon" hitti.
Vahvasti "1970-lukulainen" Poet's Justice ja tyylikäs Circle Of Hands, jossa muhkea urkusoundi pääsee hienosti esiin, jatkavat tasaista ja laadukasta kokonaisuutta.
Rainbow Demon on levyn raskain teos, vahva ja toimiva biisi.
All My Life tarjoilee lyhyen annoksen perinteistä rock'n'rollia ja levyn vaisuimmaksi jäävässä raidassa Paradise annetaan jälleen tilaa akustiselle kitaralle. Tästä siirrytään lennossa levyn päättävän The Spell'n pariin, joka pitkänä ja moniulotteisena tarjoaakin levylle arvoisensa päätöksen.

Kokonaisuutena levy on varsin hieno näyte toimivasta ja monipuolisesta 1970-luvun alun rockmusiikista.

A-puoli

1. The Wizard – (säv. Ken Hensley/Mark Clarke)
2. Traveller in Time – (säv. David Byron/Lee Kerslake/Mick Box)
3. Easy Livin' – (säv. Hensley)
4. Poet's Justice – (säv. Hensley/Box/Kerslake)
5. Circle of Hands – (säv. Hensley)

B-puoli

6. Rainbow Demon – (säv. Hensley)
7. All My Life – (säv. Box/Byron/Kerslake)
8. Paradise – (säv. Hensley)
9. The Spell – (säv. Hensley)

Expanded De-Luxe Edition -bonuskappaleet,(2003):


10. Why (ennenjulkaisematon versio) – (säv. Box/Byron/Hensley/Paul Newton)
11. Rainbow Demon (ennenjulkaisematon single-edit) – (säv. Hensley)
12. Proud Words on a Dusty Shelf (out-take) – (säv. Hensley)
13. Home Again to You (out-take, ennenjulkaisematon versio)
14. Green Eye (ennenjulkaisematon demo)

Kokoonpano:

* Gary Thain – bassokitara
* Lee Kerslake – rummut, lyömäsoittimet
* Mick Box – kitarat
* Ken Hensley – kosketinsoittimet, kitarat, lyömäsoittimet
* David Byron – laulu

Muuta: kannattaa tutustua myös hienoihin uriah-heep.fi sivuihin.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Glendronach 1992 17 yo, Single Cask 401


Ennakolta varsin suurta mielenkiintoa herättänyt uutuus ensitestissä, eikä pettyä tarvinnut!

Glendronach 1992, 17 yo, 58,8%, Single Cask no 401, Distilled 10/07/1992, Bottled 07/2009, Oloroso Butt, 626 bottles.

Tuoksu on todella voimakas ja upea! Maukasta runsasta sherryä, taatelia, tummaa vahvaa suklaata ja kahvia. Alkoholi pysyy yllättävän hyvin piilossa.

Maku on ... Wow!
Mahtavan täyteläinen ja voimakas viski iskee makuhermoihin heti ja täysillä. Todella raskas sherryisyys, vahva ja hieman "bitter" tumma suklaa sekä maitokahvi ovat hallitsevat aromit ja koko makupaletti on järisyttävän herkullinen. Vaikka alkoholia on 58,8%, vettä ei tee mieli lisätä tippaakaan. (Myöhemmin kokeilin kuitenkin veden lisäystä, mutta tämä viski tuntui todellakin toimivan parhaiten täydessä vahvuudessaan).

Jälkimaku on mukavan pitkä, mutta jää hieman huikean alun varjoon. Maku kuivuu jonkun verran ja esiin nousee puuta ehkä aavistuksen liian vahvana. Sherryisyys muuttuu myös kuivemmaksi ja aavistuksen "saippuaiseen" suuntaan.
No, eipä kokonaisuus tuosta hirveästi kärsi ja tässä onkin yksi parhaista pitkään aikaan maistamistani viskiuutuuksista. Todella mahtava sherrymonsteri!

perjantai 14. elokuuta 2009

Bunnahabhain 1976 Mackillop's Choice


Vaihteeksi lasissa pyörähti Islayn kevyempää osastoa, eli Bunnahabhainia, tarkemmin

Bunnahabhain 1976, 50,5%, Mackillops Choice. Distilled 26 April 1976, bottled October 2001. Cask no 2608.

Tuoksussa erottuu puhdasta mallasta, merta (suolaa) ja aavistus turvetta.

Suutuntuma on täyteläinen ja Viski on yllättävän makea ja pehmeä. Toffee ja kevyt turvesavuisuus kietoutuvat yhteen luoden kokonaisuudesta ihan mukavan.

Jälkimaku on myöskin mukavan turpeinen, mutta jopa pienen vesilisän kanssa alkoholi tuntuu yllättävän vahvana ja pilaa maun.

Kokonaisuutena keskitason Bunna, jossa on jotain hyvää, mutta valitettavasti myös heikompia osa-alueita.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Bowmore 15 yo Glasgow Garden Festival '88


Jatketaan taas 1980-luvulla pullotetun Bowmoren parissa, nyt vuorossa

Bowmore 15 yo, 40%, Ceramic Decanter, Glasgow Garden Festival '88.


Tuoksussa pehmeää savua, tervaa, sekä kypsää hedelmää ja aavistus laventelia.

Maku on vahva, keraamisen 10 yo:n tavoin alkoholiprosentin ei uskoisi olevan vain 40%.
Pehmeä ja kevyt savuisuus toimii herkullisena pohjana ja maukas hedelmäisyys tuo täyteläisyyttä ja sopivasti makeutta.

Jälkimaussa esiin nousee monille Bowmoreille tyypillinen herukkaisuus ja kokonaisuus onkin varsin maukas ja monipuolisempi kuin vaikkapa saman aikakauden 12-vuotias.

On väitetty, että keraamisissa "pulloissa" viskit säilyvät lasipulloa huonommin, mutta kun tuote on näin loistavassa kunnossa 21-vuoden jälkeen, (avattu heinäkuussa 2009), niin nämä puheet voi kyllä unohtaa ainakin parin avaamani vanhan "ruukun" perusteella. Sisältökään ei ollut vähentynyt säilytyksen aikana yhtään, eli mittakannu osoitti täydet 75cl.

Jos näitä vanhoja keraamisia kannuja ostatte, niin avaamiseen on syytä varata aikaa ja hermoja, sillä lähes varmasti korkkia ei ehjänä irti saa. On myös hyvä huolehtia, että ostaessa saa mukana myös näihin kannuihin kuuluvan varakorkin, suuaukko kun on näissä usein suurempi kuin tavallisissa lasipulloissa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Bowmore 12 yo, "brown dumpy bottle".


Maistelussa Islayviskiä kahdeksankymmentäluvulta, eli

Bowmore 12 yo, 43%, "brown dumpy bottle",
bottled 1980's.

Tuoksussa on kevyttä turvetta, puhdasta kuivaa viljaa, sekä hieman trooppista hedelmää. Mukavan pehmeä ja herkkä yleisilme.

Maku on pehmeän turpeinen ja täyteläinen, jota makea hedelmäisyys värittää. Makujen tasapaino säilyy hyvin ja viski tarjoaa varsin intensiivisen ja herkullisen kokonaisuuden.

Jälkimaku tarjoaa kuivahkoa hieman tervaista savua ja raikasta merellistä tuulahdusta.

Hienon tiivis ja tasapainoinen kokonaisuus. Tämä viski on sopivan yksinkertainen, selkeä ja helposti nautittava. Kärkipäässä, kun eri aikakausien Bowmoren 12-vuotiaita verrataan toisiinsa.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Deep Purple, History, Hits & Highlights '68-'76.

Kesäkuussa julkaistiin ainakin itselleni yksi vuoden mielenkiintoisimmista musiikki DVD:istä, eli Deep Purple, History, Hits & Highlights '68-'76. Kyseessä on massiivinen tupla dvd, jonka kokonaispituus lähentelee viittä tuntia. Katsottavaa siis riittää illlaksi jos toiseksikin.

Paketti käsittää materiaalia yhtyeeen alkupaipaleelta alkaen vuodesta 1968 ja päättyen yhtyeen silloiseen hajoamiseen vuonna 1976.
Nimensä mukaisesti julkaisu on jaettu kolmeen osaan ja ykköslevyn alloittaa "History":

Kyseessä on lyhyt ja varsin helppo oppimäärä Deep Purplen taipaleelta, sillä muutamien haastattelujen ja lyhyiden musiikkiclippien täyttämä historia on puristettu pariinkymmeneen minuuttiin. Ihan hyvä ratkaisu, näin päästään nopeammin itse asiaan eli musiikin pariin.

"Hits" käynnistyy tyylikkästi Beatles-lainalla Help, joka esittelee bändin varhaiskokoonpanossaan (MK I). Hyvä löytö. Osio jatkuu pääasiassa livetaltiointien parissa ja helmiksi voisi tässä nostaa vaikkapa MK II kokoonpanolta pitkän ja soolojentäyteisen Mandrake Rootin, upean Child In Timen, sekä mukavasti kulkevan Demon's Eyen. MK III ja IV:n Burn ja Love Child jyräävät vastustamattomasti.

1970-luvun alun "musiikkivideotuotanto" on huvittavan kömpelöä, tästä nähdään hauskana esimerkkinä kamalan videokuvituksen saanut Speed King.

Liveveto Into The Fire huvittaa myös. Katsomossa bändin tahtiin (tai ihan oman tahtiin:) svengaava yleisö on koominen näky. Tyypit ovat kuin repäisty suoraan George A Romeron Zombitrilogiasta.




















Paketin toinen levy sisältää viimeisen osion, eli "Highlights".
Pääosin liveä ja tv-pätkiä sisältävä osuus onkin hyvä. And The Address Playboy tv-showsta napattuna esittelee miehet "sukkahousuissa", sillä esiintymisasut ovat kuin sirkuksesta napatut. Hauska instrumentaali, missä laulajakin onnistuu olemaan täysillä hommassa mukana.
Wring That Neck osoittaa, kuinka Purplen konserteissa kappaleet venyivät ja venyivät pitkien soolo-osuuksien myötä. Tällä kertaa biisille saadaan kestoa 25 min.
Jälleen kuullaan upea Mandrake Root ja No No No:n studiokuvaukset tarjoavat kappaleesta pari "ottoa".
Levyn lopuksi nähdään parinkymmenen minuutin tv-dokkari Uudesta-Seelannista joulukuulta 1975 ja tämä onkin hyvä päätös paketille. Vielä kun olisi livemateriaalia jostain löytynyt tuolta keikalta...

Mielenkiintoinen kokonaisuus ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ainakin Deep Purple-faneille, mutta bändin musiikkia entuudestaan tuntemattomille pitkät livevedot saattavat olla hieman vaikeasti avautuvia.

perjantai 7. elokuuta 2009

Glendronach 1968 25 yo


Maistelussa Glendronach 1968 25 yo, 43%, bottled 1993. 100% matured in Sherry Casks.

Väri on kaunis, tumman mahongin punertava.

Tuoksu on voimakas, raskaan sherryinen ja voimakkaasti puhtaan tamminen.

Suutuntumaltaan viski on hyvin paksu ja täyteläinen.

Kuten jo väristä ja tuoksusta voi päätellä, maussa hallitsee sherry. Iän tuoma puu tuntuu sopivan kuivattavana vivahteena, ei liikana "tikkumaisuutena". Viski onkin varsin tasapainoinen ja maukas, joskin jälkimakuun kaipaisi hieman lisää pituutta ja voimaa.

Kokonaisuutena tyylikäs ja kauniisti ikääntynyt sherryviski, mutta rinnakkainmaistelussa pidin enemmän uusista 15- ja 18-vuotiaista.

maanantai 3. elokuuta 2009

4 x Bowmore 25 yo.

Monissa keskusteluissa nousee usein esiin, kuinka vaikkapa iältään saman viskin maku on muuttunut vuosien saatossa ja kuinka eri pullotusten väleillä saattaa olla suuriakin eroja. Nyt oli aika selvittää eri pullotusten välisiä eroja testaamalla neljä erilaista Bowmoren 25-vuotiasta.

Bowmore 1969 25 yo, 43%.

Tuoksu on kuivan turpeinen ja savuisuus nousee jopa yllättävänkin vahvana esiin. Taustalla raikasta mentholia ja mallasta. Ajan kanssa hedelmäisyys ja makeus lisääntyy.
Puhdas ja miellyttävä tuoksu, kuin juuri pesty sauna.

Maussa hallitsee aluksi bourbonmainen vaniljainen makeus, kunnes reipas turvesavu saa otetta ja juoma kuivuu huomattavasti. Hedelmäisyyttä löytyy hillitysti turpeen seasta ja loppupuolella mukava kirpeys nousee esiin.

Jälkimaku on pitkähkö ja tarjoaa kuivan savuisuuden lisäksi lisää kirpeitä ja hieman happamia marjaisia makuja, (punaherukka).

Kokonaisuutena ei mikään kovin monivivahteinen "makupommi", mutta tyylikkäästi selkeä, "helppo" ja tasapainoinen.



Bowmore 25 yo, 43%, "old label", pullotettu 1990-luvulla.

Tuoksussa runsaasti hedelmäistä makeutta sekä hieno ripaus raikasta herukkaa.

Maku on täyteläinen ja todella pehmeä. Kypsän hedelmäinen makeus luo herkullisen pohjan, sekoituksessa lieneekin käytetty suhteellisen paljon sherrytynnyreitä. Savuisuutta ei ole juuri nimeksikään, vaan mekeutta leikkaa vain kirpeähkö herukkaisuus ja hyvin kevyt turpeisuus.

Jälkimaku on tasapainoinen ja maukas, mutta lisää monivivahteisuutta jäin hieman kaipaamaan.

Varsin mainio ja herkullinen tuote selkeästi hyvin valituista tynnyreistä, nam.




Bowmore 25 yo, 43%, ceramic bottle. pullotettu 1990-luvun lopulla / 2000 vaihteessa.

Tuoksussa kevyttä turpeisuutta ja raikasta kuivahkoa hedelmäisyyttä.

Maku on melko vahva, kuivan turpeinen ja hedelmäinen, (hapokas omena, aprikoosi).
Keskivaiheilla viski "lässähtää" hieman ja tuntuu aavistuksen vetiselle.

Erittäin hyvässä jälkimaussa kuiva ja hento savuisuus saa seurakseen hieman raa'ahkoa herukkaa ja aavistuksen laventelia.

Pienistä puutteista huolimatta hyvä Bowmore tämäkin, etenkin kivan jälkimakunsa ansiosta.




Bowmore 25 yo, 43%, "new design", pullotettu 2007-.

Kauniin tummanpunertava väri, etiketin mukaan "deep rich mahogany", erottaa tämän viskin ulkoisesti muista kaksvitosista.

Tuoksu on makea, hedelmäisyys on todella runsasta ja jopa "ylikypsää", kuten aikoinaan oli myös Bowmore Darkestissa. Savuisuus on tässäkin hyvin hentoa ja pehmeää.

Viski on erittäin täyteläinenja vahvasti sherryinen. Pehmeä maku kantaa hyvin ja kevyt turpeisuus tuo hieman kuivaa kontrastia makealle hedelmälle.

Herkullinen jälkimaku, jossa makeus jatkuu ja hieman tervaa ja laventelia nousee esiin.

Kokonaisuutena selkeästi sherryisin näistä 25-vuotiaista. Maukas viski, mutta ei aivan niin vivahteikas kuin vanhemmat versiot, vahvan sherryisyyden ollessa ehkä aavistuksen liian hallitseva. Jos pidät Darkestista, pidät varmasti tästäkin.

Eroja siis löytyy näistä pullotuksista hyvinkin reippaasti ja onkin vain makuasia, minkälaisena 25 yo:nsa haluaa. Hyviä viskejä toki koko nelikko. Kaksi versiota jäi nyt vielä tästä vertailusta pois, eli "25yo 1968 vintage, sekä "25yo mallia 2004". Kaikkia pulloja kun ei millään viitsi kerralla avata. Loppuun vielä kiitokset parista samplesta.

lauantai 1. elokuuta 2009

Viskidrinkkejä

Itse olen aina nauttinut viskini sellaisenaan, (edes jäät eivät yleensä ole sallittuja lisukkeita), mutta kyllähän maailmalla jopa single malt-viskiä käytetään juomasekoituksissakin. Jotenkin on vain vieras ajatus lähteä itse edes kokeilemaan, mutta toisaalta pienet kokeilut voisivat olla hyvinkin mielenkiintoisia ja varmasti siitä "perus Glenfiddichistä" löytyisi tällä tavoin ihan uusia ulottuvuuksia.

Näitä uusia käyttöideoita viskilleen voi katsastaa vaikkapa täältä. Artikkelin mainiot kuvat saivat ainakin veden kielelle. Ehkä minäkin joskus...

PS. Viskidrinkkikeskustelua Suomenkielellä löytyy esim. Virtuaalisen Viskikaapin foorumilta.