tiistai 29. marraskuuta 2016

Stargazery, Cat O' Nine Tails - Cafe Bar Rengia, Renko 26.11.2016


Taas livemusiikin pariin ja tällä kerralla hieman erilaisessa ympäristössä.  Hard rock -lähettiläämme Stargazery saapui Renkoon ja sinne siis. Hämeenlinnan keskustasta vartin matkan päässä Turun suuntaan sijaitseva, nykyään Hämeenlinnaan kuuluva kylä oli erikoinen keikkapaikkavalinta, mutta mikäs siinä. Cafe Bar Rengia ei ollut täynnä, mutta sentään ihan kohtuullisesti hyvän musiikin ystäviä oli paikalle tiensä löytänyt.

Illan avasi entuudestaan outo Cat O’ Nine Tails. Bändin merirosvometalli oli kuitenkin ihan jees ja Rengian pienen lavan somistukseen oli nähty vaivaa. Skotlantilaisen Alestormin hengessä yhtye julisti piraattisanomaa ja ihan hyvä fiilis tästä välittyi. Kappalemateriaali oli tosin hieman tasapaksua ja välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut samaa kappaletta koko ajan.


Cat O’ Nine Tailsin jälkeen oli vuorossa roudaustauko ja Stargazeryn nopea soundcheck. Tässä vaiheessa saundit olivat kunnossa ja kaikki vaikutti hyvälle. Itse keikan aikana tekniikka kuitenkin puuttui peliin ja illasta muodostui ainakin erilainen ja yllätyksellinen.


Stargazeryn viime vuonna julkaisema kakkosalbumi Stars Aligned jatkaa hyvin debyytin viitoittamaa tietä ja nyt livesettiinkin riittää materiaalia ja syvyyttä. Taitavat muusikot ja Jari Tiuran (mm. ex- Michael Schenker Group) vahva ääni muodostavat toimivan kokonaisuuden ja kun hyviä biisejäkin on riittämiin, alkavat lähtökohdat olla kunnossa.

Voodoo ja Dying -biiseillä lähdettiin vauhdikkaasti liikkeelle, mutta muutaman kappaleen jälkeen tekniikan toimimattomuus yritti ottaa niskalenkkiä muusikoista ja yleisöstä. Hyvä äänimaailma hajosi pahemman kerran ja mikrofonien mykistymisen myötä yksi kappale vedettiin pakon edessä liki instrumentaalina. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä ja pienen tauon jälkeen homma saatiin taas parsittua kuosiin ainakin siinä määrin, että keikka saatiin kunnialla loppuun.
Renkolaisyleisö oli saapunut paikalle selvästi lauantaitanssitunnelmissa ja keikan aikana lavan edustalla nähtiin runsaasti hard rockin tahtiin tanssivia pareja. Eipä ole vastaavaa aiemmin hevikeikoilla tullut vastaan. Maalla maan tavalla.

Yllätyksellinen ilta niputettiin päätökseen Gary Mooren klassikolla Murder In The Skies ja taas oli yksi erilainen keikkakokemus takana. Stargazery täytyy ottaa kyllä taas jossain vaiheessa uusiksi toisenlaisessa ympäristössä ja toimivalla tekniikalla. Tämä kolmas näkemäni keikka kuitenkin vahvisti sitä ajatusta, että tästä ryhmästä kuullaan vielä!







perjantai 25. marraskuuta 2016

Old Pulteney Noss Head

Maistelussa viskiä aivan Skotlannin pohjoisosassa sijaitsevalta Old Pulteneyn tislaamolta.

Old Pulteney Noss Head, 46%, Matured in Bourbon Casks. 

Noss Head is named after the eponymous lighthouse near Wick



Tuoksu on raikas ja puhdaspiirteinen. Makeaa sitrusta, vaniljaa, tuoretta tammea ja kermatoffeeta. Taustalta nousee esiin raikas vihreän omenan ja minttupastillien tuulahdus.

Maku on kirpakan sitruksinen ja hieman suolainen. Tammi tuntuu puhtaana. Trooppista hedelmää ja kookosta. Yleisilme on hieman raa’ahko, eli ikää saisi olla hiukan lisää.

Jälkimaku jatkuu sitruksen ja suolaisuuden hallitessa. Tammi tuo mukaan vaniljaa, banaania ja hieman kuivempaa ilmettä. Kiva mausteisuus nousee lopussa esiin.

Kiva pikku mallasviski. Ei nyt suuri elämys, mutta raikkaudessaan ja puhdaspiirteisyydessään ihan onnistunut nuori edullisen hintaluokan Pulteney.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Blues Pills, Hexvessel - The Circus, Helsinki 19.11.2016


Helsingin The Circuksessa koettiin 1970-lukuvaikutteisen psykedeelisen rockin juhlaa, kun lavalle kipusi kovassa nosteessa oleva ruotsalainen Blues Pills.

Illan avasi tamperelainen Hexvessel ja täytyihän tämä itselleni entuudestaan täysin tuntematon yhtye katsastaa. Musiikkinsa tyylilajiksi yhtye ilmoittaa ”Psychedelic Forest Folk” ja ihan kuvaava nimike tuo on. Pääosin rauhalliset folkrock-kappaleet soljuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä oikein tarttumapintaa tähän löytynyt. Kiireisen työpäivän väsymyskin tuntui painavan ja ajatukset harhailivat musiikin ohi ihan toisiin asioihin. Yleensä lämppäribändin tarkoitus on toimia yleisön herättäjänä, mutta nyt omalla kohdalla voidaan puhua ennemminkin nukuttajasta. Toisena päivänä ja erilaisissa olosuhteissa tästä voisi toki saada enemmän irti.





Blues Pills aloitti oman settinsä tuoreen Lady In Gold -albumin nimikappaleella ja johan unihiekat karisivat silmistä. Heti alusta lähtien kävi selväksi, että nyt kuullaan hieno keikka. Bändi kuulosti läpi keikan erittäin hyvälle ja 1970-lukuiset soundit imaisivat mukaansa. Laulajatar Elin Larsson oli elementissään vauhdikkaalla esiintymisellään ja nyt lavalla oli myös edellisistä näkemistäni keikoista poiketen toinen kitaristi/kosketinsoittaja. Kakkoskitara ja koskettimet nousivatkin isoon rooliin ja yhtyeen esitys sai tästä lisää syvyyttä ja monipuolisuutta. Toivottavasti tämä tulee olemaan pysyvä ratkaisu.




Lady In Gold -albumi kuultiin lähes kokonaan, vain yksi levyn kappaleista oli jätetty setistä pois. Väliin ripoteltiin mainion debyyttilevyn materiaalia ja kokonaisuus oli erittäin toimiva. Encoreiden aluksi Elin Larsson istahti koskettimien taakse ja kuultiin upea sooloesitys kappaleesta I Felt a Change. Aivan loistava veto Eliniltä ja selkeästi yksi illan kohokohdista!


Kokonaisuutena koko yhtye oli aiempiin keikkoihin verrattuna saanut lisää varmuutta, mikä heijastui kovana itseluottamuksena ja lava otettiin nyt haltuun vahvalla otteella.  90min kului nyt liian nopeasti, tätä olisi voinut kuunnella kauemminkin. Tampereen Lisa Lystam -keikan raportissani Blues Pillsin ”haastoin” ja kyllähän bändi tähän Circuksessa vastasi kovan luokan esityksellä. Kuluva loppuvuosi on tarjonnut hienoja hetkiä livemusiikin parissa.

Metalliluolan Raisa Krogerus oli myös paikalla ja Raisan raportti löytyy tästä linkistä.












perjantai 18. marraskuuta 2016

Port Ellen 1978 24 yo, The Whisky Shop 10th Anniversary Bottling

Ja vielä yksi upeaakin upeampi Port Ellen...

Port Ellen 1978 24 yo, 57,9%. Dist 28.3.1978, bott. 20.6.2002. Single Sherry Butt. The Whisky Shop 10th Anniversary Bottling, 602 bottles. Filled by Douglas Laing & Co.


Tuoksu on makea ja tervaisen savuinen. Jees! Tässä on sitä parasta Islay-viskien savusaunafiilistä. Tyylikäs tammi kertoo sopivat korkeasta iästä. Pehmeää hedelmäisyyttä, nahkaa, tummaa suklaata ja lakritsia. Nyt ollaan hyvän äärellä!

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Tämä on hyvää! Tervainen turvesavu, sopiva makeus, kiva suolainen twisti, iäkäs tammi, nahka ja suklaa muodostavat upean kokonaisuuden. Mutta missä sherry? Ihan sama, kun viski on näin hyvää.

Jälkimaku on järisyttävän pitkä ja lämmittävä. Tammi nousee nyt enemmän esiin. Savusaunafiilis ja terva ovat loppuun asti vahvoina mukana. Hymy nousee väkisin suupieliin. Huh huh.

No nyt! Tässä on ehkäpä paras maistamani Port Ellen! Tässä viskissä on kaikki, mitä hyvältä Islay-viskiltä ja Port Elleniltä odotan. Pysäyttävän hieno juoma! Aikoinaan pullosta maksamani £90 ei ollut ollenkaan huono sijoitus.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Port Ellen 1982 25 yo, Old Bothwell

Port Ellen 1982 25 yo, 51%. Bottled 2007. Oak cask number 2471. Old Bothwell Wine & Spirits Co. Ltd.


Tuoksu on raikas ja kirpakan hedelmäinen. Turvesavu on kuivahkoa ja tislaamolle tyypillisen voimakasta. Minttua, suolaisuutta ja tammea.

Alkuun kivan täyteläinen maku on ihan hyvä. Todella runsas palanut turpeisuus, merellinen suolaisuus ja erittäin raikas hedelmäisyys. Alun täyteläisyys katoaa kuitenkin nopeasti.

Jälkimaku jää hieman ohueksi. Vahva turvesavu ja kirpeän sitruksinen raikkaus ovat hallitsevia. Yleisilme kääntyy happamaan suuntaan. Tammi tuo vivahdetta taustalle.

Ei huono Port Ellen, mutta jotain jää puuttumaan. Kokonaisuus on hieman yksioikoinen, vahvan turvesavun hallitessa makua ehkä hieman liikaa.


lauantai 12. marraskuuta 2016

Port Ellen 1983 22yo, Douglas Laing OMC Advance Sample

Port Ellen 1983 22yo, 50%. Dist. March 1983. bott. Nov 2005. Refill Hogshead DL ref 2119. Douglas Laing Old Malt Cask Advance Sample, 200ml.


Tuoksu on merellinen, pehmeä ja hedelmäinen. Turvesavu nousee esiin hiljalleen voimistuen. Kermatoffeeta ja vaniljaa. Tyypillinen ja puhdas Port Ellen -tuoksu.

Maku on pehmeä, mutta voimaa riittää upeasti. Suutuntuma on öljyinen. Kuivahko turvesavu saa seurakseen trooppista hedelmää, vaniljaa, ripauksen tammea ja tislaamolle tyypillistä suolaisuutta.

Jälkimaku jatkuu herkullisena ja makua riittää pitkään! Tervainen tammi, turvesavu ja voimistuva suolaisuus hallitsevat. Hedelmäisyys on tuoretta ja raikasta.

Hieno ja oikeastaan täysin virheetön Port Ellen. Huikean maukas ja tasapainoinen kokonaisuus.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Port Ellen 1970, Gordon & MacPhail

Palataanpa vaihteeksi viskien pariin ja otetaan käsittelyyn taannoisen Port Ellen -tastingin jämiä. Ensimmäiseksi tarkasteluun vanha Gordon & MacPhail -pullote.

Port Ellen 1970, 40%. Gordon & MacPhail, 1980’s (5cl)


Tuoksu on hieno! Pehmeä turvesavuisuus on runsasta ja makean tervaista. Kypsää hedelmää (tuoretta luumua, viikunaa). Tammi tuntuu juuri sopivasti taustalla. Suolaisuutta (lakritsi) sekä aromaattinen kukkainen vivahde.

Maku on erittäin pehmeä ja kivan täyteläinen. Tervainen turvesavuisuus hallitsee. Hedelmäisyys on makeaa ja mehukasta, johon tammi tuo kivasti kontrastia. Tuoksun tavoin mausta löytyy myös kukkaisia vivahteita sekä suolaisuutta.

Jälkimaussa suolaisuus ja tammi nousevat nyt selkeämmin esiin. Turvesavuisuus on vahvaa, mutta nyt selvästi kuivempaa kuin alussa. Viskin raikkaus säilyy hienosti.

Maukas Port Ellen, jolle 40% pullotusvahvuus sopii kuin nenä päähän. Herkku!